EuroBillTracker

Puupenni - Wooden Penny wrote:Mikä olisi se ratkaisu, joka estäisi vastaavien syntymisen jatkossa?

Ratkaisu on tosi yksinkertainen: rekisteröitynyt yhdistys, joka hoitaa oikeudet, vastuut ja muutenkin hommat. Aika helppoa, eikö?

Yhdistys on hyvä pohja, mutta ei se yksistään ratkaise ongelmaa. Kyllä vastaavanlaisista sotkuista on esimerkkejä myös yhdistyspohjalta ihan Suomessakin.

Yhdistyksen säännöt täytyy kirjoittaa niin, että suuremmat muutokset voidaan tehdä vasta jonkin prosessin läpikäymisen & tietyn vähimmäisajan jälkeen. Ja lisäksi yhdistyksen jäsenyys- ja päätöksentekokuviot täytyy tehdä sellaiseksi, ettei yhdistystä voi noin vain vallata sisältä tai ulkoa päin. Helpommin sanottu kuin tehty.....

Minua hieman närkästyttää, miten muuten EBT:ssä sangen passiivinen ranskalaisyhteisö on nyt herännyt ja kömpinyt piiloistaan ottamaan aktiivisesti osaa kehityskeskusteluun. Ja tietysti asenteellisesti moni on Giron puolella, ranskalainen kun on.

Heidän mielestään asiassa pitäisi nyt sopia, mikä käytännössä tarkoittaisi että Girolle pitäisi antaa tämän "ansaitsemaa" krediittiä ja tälle tulisi antaa valtuuksia asioiden ajoon (hyvinpä onkin asioitaan tähän saakka ajanut).

Samaan aikaan Giro itse ei ole tullut minusta yhtään asiassa vastaan, vaan joustaminen on tapahtunut avijin ja Nerzhulin puolelta!! Tämä on väärin. Giro on koko ajan esiintynyt uhmakkaasti ja muita syyttävästi, eli täysin päinvastoin kun avij & Nerzhul. Lisäksi minusta joka ainoa Giron viesti on jättänyt ydinasioita vastaamatta ja sivuuttanut syyt mm. sille, miksi hän diktaattorimaisesti bannaa väkeä .comista ja ei suostu tilien poistoon. Selväähän se on, että jos hän näihin suostuu (lain mukaan tulisi suostua), näivähtää .comin käyttö täysin kun suuria käyttäjiä poistetaan).

Minä en halua tuollaista tyyppiä minnekään virkaan jatkossa. Minusta tämä jako kahteen leiriinkin toimisi jo parissa viikossa todella hyvin, sillä selvää on jo nyt että .com on pahasti näivettymään päin. Sillä ei ole tulevaisuutta vain ranskalaisten aktiivisuudella (joka on ollut EBT:ssä todella heikkoa aina). Luulisikin, että ranskalaisten viestien sävy kävisi pian epätoivoisemmaksi ja sovittelevammaksi. Samoin Giron.

Giron asenne näyttää olevan Le Roi, c'est Moi ....

Eräs asiaa joka olen saanut hampaankoloon on Giron suhtautuminen käyttäjäkuntaa kohtaan, tuntuu siltä että käyttäjät ovat hänen mielestä korkeintaan lammaslauma joka käsitellään sen mukaisesti ....

En tunne, enkö ole ikinä tavannut koko miestä, mutta hänen toimien perusteella tuollaista kaveria olisi vaikeaa kunnioittaa

EDIT:

Hyvä juttu, tämä foorumin muuttaminen takaisin com-osoitteeksi.

Katselin että tuolla ranskalaisfoorumilla jo valitetaan ettei Giro ole avannut linkin .com saittilta forumiin

Klazu wrote:Minua hieman närkästyttää, miten muuten EBT:ssä sangen passiivinen ranskalaisyhteisö on nyt herännyt ja kömpinyt piiloistaan ottamaan aktiivisesti osaa kehityskeskusteluun. Ja tietysti asenteellisesti moni on Giron puolella, ranskalainen kun on.

Älä muuta virka. Kukonpoikia mitkä kukonpoikia. Kysykääpä euroedustajaltanne, eikö sen Ranskan voisi vaikka myydä Somalian siirtomaaksi, ettei aina olisi häiriköimässä Euroopassa. No oli siellä yksi ihan fiksukin ranskalaiskirjoitus, joten eipä leimata koko porukkaa kansallisen idiotismin takia.

Klazu wrote:Heidän mielestään asiassa pitäisi nyt sopia, mikä käytännössä tarkoittaisi että Girolle pitäisi antaa tämän "ansaitsemaa" krediittiä ja tälle tulisi antaa valtuuksia asioiden ajoon (hyvinpä onkin asioitaan tähän saakka ajanut).

Krediitti tarkoittanee tässä yhteydessä kirjanpitotermillä debiitin vastakohtaa eli suomeksi rahaa. Paljon rahhaa.

Klazu wrote:Minä en halua tuollaista tyyppiä minnekään virkaan jatkossa.

Jos yhdistys saadaan aikaiseksi, niin jäsenet demokraattisesti ratkaisevat, keneen luottavat. Jos esim. Ranskan porukat luottaa Giroon, niin kyllä hänellä on täysi oikeus edustaa linjaansa. Demokratiassa annetaan puhe- ja äänestysoikeus myös vähemmistöille.

Tuleeko yhdistystä? Vapaus, veljeys ja tasa-arvo taitaa olla pois muodista nyky-Ranskassa. En usko, että siellä on intoa yhdistysasioille. Heille riittää, kun valta tai ainakin vallan kulissit on Ranskassa. Nykyisen kiristysvallan stabiloiminen ei ole eduksi EBT:n tulevaisuudelle. Toivon silti menestystä neljän ei-skandinaavin vanhan parran sovitteluyrityksille.

Klazu wrote:Minusta tämä jako kahteen leiriinkin toimisi jo parissa viikossa todella hyvin, sillä selvää on jo nyt että .com on pahasti näivettymään päin. Sillä ei ole tulevaisuutta vain ranskalaisten aktiivisuudella (joka on ollut EBT:ssä todella heikkoa aina). - -

Valitettavasti tässä ei ensisijaisesti ole kyse seteleiden kirjaamisella äänestämisestä, vaan kyse on tekijänoikeuksista. Girolla ei ole yksinoikeutta, mutta jotain oikeuksia joka tapauksessa. Viime kädessä oikeus päättää oikeuksien laajuudesta. Ranskan oikeus nähnee hänen oikeutensa 100 %:sena, Suomen oikeus ehkä 20 %:sena. En tiedä, mutta sen tiedän, että juridinen oikeus ei ole oikean mittapuu. Toivottavasti oikeuteen ei tarvittaisi mennä. Voi käydä niin, että loppuu koko EBT oikeuden päätöksellä: .eu kielletään ja .com loppuu mahdottomuuteensa.

Jos Giroa ei saa ostettua ulos rahalla, tulee tehdä ohjelmat, jotka on tekijänoikeudellisesti Girous-vapaita. Jos tähän mennään, voi olla, että kunkin seteleitä kirjanneen tulee erikseen ilmoittaa haluavansa muuttaa kirjauksensa yhdistyksen tietokantaan. Ja se ei ole helppoa se.

Melkoinen riesa tämä kukonpoika. Mutta maistuu hyvälle kunnolla muhitettuna valkosipulipunaviinikastikkeessa, tuoretta lipstikkaa vielä päälle, niin. Ruokajuomaksi suosittelen hyvin kypsynyttä pehmeää punaviiniä, mutta en ranskalaista.

Puup W enpen

Puupenni - Wooden Penny wrote: Jos Giroa ei saa ostettua ulos rahalla, tulee tehdä ohjelmat, jotka on tekijänoikeudellisesti Girous-vapaita. Jos tähän mennään, voi olla, että kunkin seteleitä kirjanneen tulee erikseen ilmoittaa haluavansa muuttaa kirjauksensa yhdistyksen tietokantaan. Ja se ei ole helppoa se.

Onpas. Useimmilla sivuilla joilla tuollaiseen on päädytty joutumaan, on tehty näin:
Kun käyttäjä kirjautuu sisään ensimmäisen kerran tapahtuneen jälkeen, hänelle sivu jossa lukee vain ja ainoastaan:

"On tällainen tilanne. Hyväksytkö muutoksen, että? Jos et, sinut joudutaan lakiteknisistä syistä assimiloimaan.
[Hyväksyn] [En hyväksy]"

Jos vastaa "en hyväksy", voidaan potentiaalisesti myös antaa kirjaajalle tämän jälkeen mahdollisuus ladata tietonsa CVS-tiedostona omalle koneelleen ja sanoa, että tunnus on piilotettu niin, ettei siihen pääse käsiksi ja automatiikka tuhoaa sen 24h kuluttua lopullisesti, ellei käyttäjä tänä aikana peru päätöstään lähettämällä viestiä osoitteeseen@bloooorgh.blaa

Vasta kun tuossa ruudussa on käynyt vastaamassa, saa jatkaa EBT:n sivuille. Kun on kerran vastannut, ei enää joudu tuota ruutua näkemään.

Pieniä ongelmia voi tulla kielivaikeuksita, mutta siitä selviää pistämällä hiivatillisen isot eri kielten liput ja vielä hiivatillisemman tekstin: "valitse kielesi , choose your language"

Dakkus wrote: - - "On tällainen tilanne. Hyväksytkö muutoksen, että? Jos et, sinut joudutaan lakiteknisistä syistä assimiloimaan.
[Hyväksyn] [En hyväksy]" - -

Kuulostaa tylyltä, mutta elämä on, valitettavasti.

Teknisistä asioista en älyä enkä edes halua, koska ne on vähempiarvoisia, assistenttien töitä (kun osaavampia (tai nykyisin: hyväpalkkaisia) ei kannata käyttää tehtävissä, joita muutkin (nykyisin: pienempipalkkaiset) osaa hoitaa). No onhan siellä tietotekniikankin puolella oikeasti luovia tehtäviä, kuten EBT:n rakentaminen, en kiistä.

Sitten tulee se varsinainen asia: EBT:n kriisi on ideologinen kriisi.

Kuka omistaa EBT:n? Totta kai me ajatellaan, että mehän se ollaan, me käyttäjät. Valitettavasti nykyinen lainsäädäntö ei tunne tätä omistuksen muotoa. Me omistetaan EBT moraalisesti ja joku muu omistaa sen juridisesti. Ongelma emme ole me tai meidän näkemyksemme, vaan vanhentuneet lait.

Kyse on siitä, että meidän lainsäädäntö on laadittu ajalla, jolloin teollinen tuotanto oli talouden ja hyvinvoinnin perusta. Teollistumisen aikakaudesta siirtyminen ns. postmoderniin tietoteollisen maailmantalouden aikakauteen ei ole tapahtunut ongelmitta, kuten esim. tämä konflikti osoittaa.

Vanhentuneet omistusoikeudet on viivasuoraisesti siirretty henkisen työn puolelle ja hyvää tarkoittavista laista on tullut varsinaisia irvikuvia, kuten että joulujuhlassa ei saa enää laulaa joululauluja, jos ei ole maksaa rahaa jollekin verotusoikeuden saaneelle organisaatiolle. Ei hyvä.

Itse en koskaan olisi kirjannut ensimmäistäkään seteliä EBT:hen, jos minulle olisi sanottu, että sillä tavalla kerään varallisuutta jollekin sammakonsyöjälle (sammakko on tietääkseni EU:n virallisesti hyväksymä ravintolähde, joten kyse ei suinkaan ole halveksunnasta).

Myöskään jatkossa en suostu kirjaamaan seteleitä, jos samalla kirjaan rahaa jolle kulle taholle, olipa siinä vaikka mukana avij ja muita sen oikeasti ansainneita henkilöitä.

Nyt on kyse periaatteesta. Me kaikki olemme tehneet töitä yhteisön hyväksi ilman vaatimusta palkasta ja koemme että se on meidän juttu. Jotkut on tehneet enemmän kuin me setelien kirjaajat ja silloin tällöin keskustelupalstalle urputtajat, mutta uskon, että myös enemmän asian eteen tehneet allekirjoittavat tämän näkemyksen: että se on meidän juttu, eikä kenenkään, jonka Ranskan oikeuslaitos voi päättää olevan koko homman omistaja.

Näinä päivinä päätetään EBT:n tulevaisuus. Avijin esitys rekisteröityneestä yhdistyksestä on nykylainsäädännön vallitessa ainoa juridinen mahdollisuus säilyttää EBT hengissä. Jos neuvottelujen lopputulemaksi tulee osakeyhtiö tms., tulen ainakin minä vaatimaan kaikkien systeemiin jättämieni setelien poistamista sieltä välittömästi.

Linus muistetaan tulevaisuudessa joko suurena sankarina tai suurena konnana, riippuen siitä, voittaako yksityisomistuksen ideaali vai yhteisöllisyyden ideaali? Linus ei myynyt itseään eikä kavereitaan. Mitä tekee EBT?

Itse uskon yhteisöllisyyden ideaalin voittoon pitemmällä perspektiivillä. Mutta se ei tietysti paljon auta tässä kriisissä.

Puup Woo enpen

Etsin sopivaa otsikkoa.
Ja tämähän se tuntui asiaan sopivalta.
Minulla on viimeaikoina ollut melkoista työtä suhtautua koko elämään.
Olen touhunnut kotona ja yrittänyt olla koko ajan liikeessä ja työntää ajatuksia pois, mutta ei vain tunnu onnistuvan.
Kaikki tuntuu olevan niin hakusessa, että ei osaa oikein mihinkään ottaa kantaa.
Ammattitöitä en ole runsaaseen kuukauteen enää tehnyt ja yritän edelleen niitä välttää, enkä ymmärrä edes miksi.

Velipoika on sairaalassa Espanjassa ja ei pärjää enää ilman happea ja vahvoja lääkityksiä. Toinen keuhko on ihan täynnä melanoomaa, joka alkoi niin pienestä kuin silmälasien muovisuojan puuttumisesta.
Nyt en ole kahteen päivään saanut edes häneen yhteyttä.
Aina vastaa joku espanjankielinen automaatti.
Velipoika onkin sitten viimeinen edustaja meidän suvusta joka on vanhempi kuin minä.
Mikä ihmeen viikate se vie läheltä kaikki ihmiset?
Pihalta yritin hakea töitä, mutta ei löytynyt. Lisäksi sataa vettä, joka estää suurempia tekemästäkään.
Viinaa on alannut menemään vähän liiankin kanssa ja aamulla on vielä apeammat ajatukset.
Mutta ainakin illat menee hieman mukavammin.
Enpä olis tätäkään ruvennut kirjoittamaan kuin parin paukun jälkeen.

Täällä kirjoittelee sen verran tietäväistä porukkaa, että rohkenenkin kysyä, mikä on jäljelläoleva elinikäennuste, kun kaikki sisuskalut alkaa olla jokseenkin täynnä melanoomaa ja happea pitää vetää jostain aparaatista?
Vessaan ei jaksa mennä itse, eikä puheeseenkaan tunnu riittävän happi lauseen loppuun.
Kuvittelin, että veljelläni ei ole enää kahta viikkoa jäljellä ja siitä on nyt jo pari viikkoa aikaakin.
Nyt on ainakin niin hermo olo, kun puhelimeen ei vastata, että ei jaksa selvinpäinkään olla.
Pikkuhiprakassa kuitenkin ajatukset liitää liukkaammin. Tai ainakin itse kuvittelee niin.

Ja eiku paukkuja tekemään.
Toivottavasti ei kaduta tän jutun kirjoittaminen. No saanhan mä ainakin anonyyminä kirjoittaa.

Kokeillaan vielä kerran

Viesti poistettu.

Olis pitänyt katsoa vuosilukukin ennen viestiin vastaamista.
Ei, mä jatkan juomista. Siihen mun aivot vielä riittää.

En osaa mitään sanoa ennusteista, mutta sen osaan sanoa, että paskamainen tilanne.

Sitä aina miettii, että onkohan nyt hyvä sanoa, että asioilla on tapana järjestyä ja elämä jatkuu. Pahoistakin paikoista on selvitty, joten toivoa on.
Toisaalta taas tuntuu typerältä laittaa vanhoja hokemia, vaikka ne kuinka totta olisivatkin. Elämällä myös koettu toimiviksi.

Olen tosi huono empatiassa, en osaa oikein lohduttaakaan. Mutta sen voin sanoa, että viinaan ei kannata hukuttautua. Sillä pilaa oman sekä monissa tapauksissa monen muunkin elämän. Se saa katkeroitumaan, mikä on yksi ihmisen turhimmista tunteista.

[quote="Femppa"]

Kiitos palautteesta!
Ja kiitos myös kaikille privana kirjoittaneille!

Kyllä tuo juominen jotenkin kivasti helpottaa, kun ei päästä hommaa käsistä, eikä juo litkuja, vaan pitäytyy puhtaissa kotimaisissa. LAUA viina on ainakin kaikille Virolaisille puhdasta kotimaista. Ja suomalaisetkin pääsee nauttimaan samasta kotimaisesta, kun käy aina silloin tällöin tankkaamassa etelähelsingissä.
Olis tarkoitus käydä ensi viikolla taas hakemassa ainakin yhden laatikon, joka voi matkan varrella muuttua kyllä kahdeksi.
Pakko kai ottaa taas "muutama" vitonenkin sitten mukaan.
Ongelma vaan onkin, kun ei ollut yhtään vapaata hyttiä alkuviikosta. Missään laivalattialla en ala öitäni viettämään. Ja valvominen tässä iässä ja näissä olosuhteissa on pahinta myrkkyä.
No. nähtäväksi jää saako peruutuspaikkoja ensi viikolle. Bussikuljetuskaan ei järjesty ihan kaikkina päivinä.

Aamulla tuli textari, että veljeni ei enää paljoakaan reagoi ulkomaailman kanssa. Hänellä on kuulemma kovat tuskat rinnassa ja vatsassa, johon annetaan morfiinia. Se sitten selittääkin sen, että en ole saanut häneen enää pariin päivään yhteyttä.
Tässä sitten vain odotellaan enää yhdenlaista ilmoitusta.
Tämän asian tiimoilta tuskin kannattaa enää muunlaista selvitystä edes odotella.

Eipä muuta.
Laittakaa ne kurkut maahan. Mulla on ollut jo viikon, eikä ole kuin kaksi tainta vasta nyykähtänyt.

Tämä pitäis vissiin olla "ilmoitusluontoinen asia", mutta koska asiaa tässä käsiteltiin, niin ilmoitan sitten tässä, asian jota en viitsinyt, tai en osannut eilen vielä käsitellä:
Veljeni nukkui eilen pois.
Onneksi hänen tyttärensä kuitenkin vielä ehti matkustamaan espanjaan ja puhumaan hänelle.
Hän ei enää jaksanut vastata puheeseen, mutta kyyneleet osoittivat, että puhetta kuunneltiin ja minunkin terveiseni meni perille.

Hänen nuorin poikansa yritti eilen itsemurhaa ja on sairaalassa nyt. Kuulemma tilanne vakaa. Mitä lie tarkoittanee?
Myrsky kaatoi kuusiaidasta yhden puun omenapuun päälle ja halkaisi sen kahtia.
Mutta eihän päivä vielä ole loppunutkaan.

Väitän että sua vituttaa. Arvaan että susta tuntuu siltä että on maailmassa vähän yksinäinen olo, että saisi olla jotain ihmisiä joille puhella kasvotusten, edes kapakassa tiskin ääressä.

Sulla on tällä hetkellä aivan poikkeuksellisen vittumainen vaihe elämässäsi, ollut jo useamman kuukauden. Muun suvun hajoilu samoista syistä ei helpottane oloa.
Muista kuitenkin, että poikkeuksellisen vittumaisessa vaiheessa on se sana "poikkeuksellisen" ihan syystä. Se on sellainen vaihe, jota voi helpotuksesta huokaisten muistella vielä vuosia ja vuosia sen loppumisen jälkeen.
Siksvarten mä nyt sinuu kaveri vähän tahtoisin potkia. Sukua on kuollut alkoholiin melkoisia määriä mulla. Nyt on veli rahjustanut pari viimeisintä vuotta kohden kaljakoskea, sieltä elämälle vakaan sisällön löytääkseen.
Kaikkea noita viinan aiheuttamia puukotuksia ja polttomurhia vierestä katsellessa on oppinut huutamaan ihmisille, jos ne yrittää tehdä jotain josta saattaa olla riskinä alkoholisoituminen. Juuri tuollaisesta se lähtee. Ja vaikkei kenenkään päälle päätyisi bensaa kaatamaankaan, niin ei se alkkiksen elämää kivaa ole kuitenkaan.
Kohta ei enää tilanne ole vittumaisuudeltaan aivan poikkeuksellisen, mutta se paluu nastaan touhuun ei tapahdu suoraan, vaan standardivittumaisuuden kautta. Ja se on yhäkin "syy" jatkaa paukkujen nappailua. Tärkeää tässä on, että alunperin et olisi hukuttanut standardivittumaista elämäntilannetta alkoholiin. Vasta elämäntilanteen vittumaisuuden poikkeuksellisuus tarjoaa sen syyn. Lopulta kuitenkin päädyt naukkailemaan myös vähemmän perseestä olevassa tilanteessa, koska olet jo päässyt makuun ja tilanne on vieläkin ainakin jonkin verran vittumainen.
Moni osaa kyllä lopettaa jossain vaiheessa, kun alkaa olla hyvät fiilikset taas. Moni muu ei.
Ihan vaan jotain, mikä kannattaa pitää mielessä.

Älä juo elämääsi tärviölle, ettet sinäkin päädy sairaalaan. Äläkä tärvyistele muutenkaan. Olisi kiva myös saada kirjallinen lista ihmisistä joiden kanssa olet kontaktissa vähintään kahden viikon välein, sekä yhteydenpitoväline (kasvotusten, puhelimitse, netitse, muumiten). Vaik, tietenkään ei ole mikään pakko listata

Olet hyvä hyvä tyyppi jolla on hyvät jutut. Sinun päästmisesti tärviölle ei ole sallittavan rajoissa.

Paskamainen juttu, Late. Otan osaa. Just saatiin itsekin kuulla, että naapurin vaimon sisko kuoli myös syöpään perjantaiaamuna. Se ei ollut lähelläkään viittäkymmentä vielä. Nuori tai ei, ja vaikka sen tietäisi jo hyvissä ajoin kuinka lopulta käy, ei se ole hauskaa. Kaukana siitä.

Tässä on ollut kaikenlaista huolta ja murhetta omassakin perheessä viime aikoina, mikä on aika pitkälti johtunut enemmän tai vähemmän liiasta alkoholinkäytöstä. Late, älä ratkea viinmäenmieheksi! Siitä ei ole kuin harmia kaikille perheenjäsenille ja kaikkein eniten itsellesi.

Epäselvyyksien välttämiseksi täytyy hieman selventää lisää:

Joskus nuorempana ruotsissa asuessani juominen oli aika yleinen harrastus. Nyt se on pikemminkin poikkeus.
Saatan ottaa pari kolmekin päivää, mutta sitten voi mennä viikkoja, että en ota mitään.
Ja se ei ole edes ryyppäämistä verrattuna ruotsissa olemisen aikaan.
Jos minä osasin lopettaa nuorena ryyppäämisen niin tuskin minä vanhoilla päivillä alan uudestaan ryyppäämään.
On niin paljon tärkeämpääkin tekemista.
Tänään olen ottanut kaksi kaljaa. Päivällä saunassa käydessäni ja nyt on toinen pullo tuossa nokan alla tätä kirjoittaessani.
Tietenkin se on enemmän kuin vuosi sitten, jolloin saatoin olla kuukausia, että en ottanut mitään. Mutta ei suinkaan ryyppäämistä. "Lääkkeeksi, ja vain lääkkeeksi"

Tänään tuli soitto, että kaverini, joka asuu Helsingissä ja jonka kanssa tein ruotsissa töitä, on saanut veritulpan aivoihin ja on nyt sairaalassa. Puheesta kuulemma ei saa mitään selkoa. Ja tyttökaverin antama suklaakin valuu suupielestä rinnalle.
Hän oli luonani kylässä vain pari viikkoa sitten ja auttoi minua vähän halkojen teossakin.

Että elämä se vaan näyttää jatkuvan. Mutta en vieläkään aio ruveta ryyppäämään. Ja nyt en ainakaan.
Ensi viikon lopulla minun on lähdettävä veljeni lasten kanssa ruotsiin selvittämään vähän asioita.
Paikallinen reviissori tulee mukaan ja ottaa kaikilta avaimet pois. Hoitaa veljeni firman asiat ja sen sisältämän omaisuuden myyntiin ja tekee lopullisen pesänselvityksen.
Nyt pitäisi hoitaa veljeni auto, traileri ja vene espanjasta ruotsiin. Nekin ovat firman omaisuutta, joten ne on pakko kuljettaa ruotsiin.
Taitaa tuollainen huolintaliikkeen kontti olla se halvin vaihtoehto.
Varmaan kaikki ymmärtävät, että seteleiden syöttely ei ole nyt päällimmäisenä tapeetilla vähään aikaan.
Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei voi ainakaan valittaa, että elämä olisi jotain junnaamista ilman tapahtumia.